Kun Hesarista maanpetturia väännettiin...

Tiedän hyvin, etteivät tätä tekstiä lue ne ihmiset, jotka ehkä eniten tarvitsisivat jonkinlaista sinisten silmien huuhtelua. Mutta kirjoitan, koska asia on vakava ja siitä puhutaan aivan liian vähän. Puhun nyt Helsingin Sanomien 16.12.2017 julkaisemasta laajasta jutusta Salainen yksikkö saisi siepata sähköpostejasi, joka käsittelee Suomen armeijan salaisistakin salaisinta vakoiluyksikköä eli Tikkakoskella sijaitsevaa Viestikoekeskusta. Yksikkö syntyi, kun vuonna 2014 yhdistettiin vuonna 1960 perustettu "Viestikoelaitos" ja "Puolustusvoimien Tiedustelulaitos".

Toimittajien Laura Halminen ja Tuomo Pietiläinen nimissä julkaistu juttu on hiukan lapsekkaan tekojännittävä tarina siitä, että Viestikoekeskuksen toiminta on keskittynyt Venäjän toimien seurantaan ja että keskus vaihtaa informaatiota muiden vastaavien laitosten kanssa. Jutun perusteella keskus toimii kuten mikä tahansa tiedustelualan pienoistavaratalo. Dramaattisinta jutussa eivät ole sen mitään kertomattomat valokuvat tai ERITTÄIN SALAINEN -kyltit,  vaan lehden ilmoitus siitä, että jutun tekemisessä on käytetty julkisten lähteiden lisäksi noin 10 vuoden ikäistä salaiseksi julistettua aineistoa, jonka lehti on saanut haltuunsa lähdesuojan piirissä olevalta vuotajalta.

Jutusta on ehtinyt syntyä suuremman luokan rähinä, kun pelihousunsa ja kaikki muutkin mahdolliset tarvikkeensa repineet kiihtyneet patriootit ovat tuominneet lehden toiminnan maanpetturuudeksi ja - mikä on varmaan vielä pelottavampaa - uhanneet lopettavansa vuosikymmenten tilaussuhteensa. Keskusteluun ovat osallistuneet myös presidentti Sauli Niinistö, jonka vaalivankkureilta lausutut jämerät sanat varmasti lämmittävät hermonsa menettäneitä patriootteja sekä tietysti sotaministerimme Jussi Niinistö,  jonka vähemmän kiitolliseksi tehtäväksi jäänee vuotajan selvittäminen ja julkinen rankaiseminen, mieluiten tietysti ennen seuraavia vaaleja, ettei jää homma kesken. Niin kova on ollut paine lehteä kohtaan, että päätoimittaja Kaius Niemi on joutunut sekä selittämään että vielä anteeksipyytämään aiempia riittämättömiä selityksiään. Se on Helsingin Sanomien historiassa erittäin harvinaista.

* * *

Siihen nähden, miten vähäisiä "salaisuuksia" juttu todellisuudessa paljastaa, mekkala tuntuu aivan tolkuttomalta. Vaikka lehti kytkee artikkelin julkaisemisen otsikkoa myöten valmisteilla olevaan Viestintäkoekeskuksen laillisten valtuuksien roimaan lisäämiseen, useimmat raivosta karjuvat patriootit eivät kuuntele, koska heidän mielestään Suomen armeija on sataprosenttisen luotettava ja sen vakoiluosasto tietysti ainakin kaksisataaprosenttisen luotettava. Millä perusteella? No tietysti koska se on! Miten kukaan julkeaa edes epäillä!

Itse asiassa Hesarin jutussa on varsin vähän informaatiota, jota ei kuka tahansa voisi lukea suomenkielisen Wikipedian artikkelista, joka on napannut HS:n jutusta lähinnä tiedot Casa C-295 -lentokoneesta. Wikipedian mukaan korkein hallinto-oikeus on vuonna 2007 vahvistanut, etteivät keskuksen organisaatio, vahvuus, seurattavat kohteet ja toimintatavat ole julkista tietoa. Salailulle on hankittu oikeudesta vahvistus, pelkästä omankädenoikeudesta ei siis ole kyse. On kuitenkin selvää, että tämän tason salaamisesta seuraa, ettei mitään organisaatiosta esitettyjä väitteitä voida vahvistaa tai kiistää. Armeija on vakuuttanut, ettei se vakoile Suomen maaperällä olevia kohteita, mutta niinhän vakoilulaitokset aina vakuuttavat. Vakoileeko vai ei, sitähän ei voi kukaan ulkopuolinen tarkastaa.

On selvää, että nimimerkkipatriootit ja lehden tilauksen lopettajat ovat kiihdyksissä aivan eri asiasta kuin Niinistöt ja armeijan johto. Jälkimmäiset ymmärtävät, että Hesarin juttu ei paljasta mitään, mitä pääkohteen eli Venäjän omat tiedustelujärjestöt eivät jo hyvin tietäisi. Mutta heitä huolestuttaa se, että Viestikoelaitoksen salassapitovelvollisuutta on rikottu, olkoonkin että tavara on ikivanhaa (vakoiluaineisto tunnetusti happanee nopeasti). Niinistöt eivät uhkaile Helsingin Sanomia vaan sitä joka on vuotanut lehdelle dokumentteja, joita ei olisi saanut vuotaa. Reaktioiden nopeudesta päätellen Kaius Niemi oli varoittanut heitä etukäteen tulevasta jutusta.

* * *

Samalla kun oikeistolaiset patriootit meinaavat tikahtua raivoonsa, me muut voimme pohtia rationaalisesti kahta olennaisen tärkeää kysymystä: (1) onko järkevää ja vastuullista sallia nykyistä laajemmat vakoiluoikeudet laitokselle, joka ei ole millään lailla demokraattisen valvonnan piirissä (tämä on vallassaolevian vakaa aikomus samalla kun Supon valtuuksia lisätään) ja (2) onko tikahtumassa olevien patrioottien kaksisataaprosenttista luottamusta nauttiva Viestikoekeskus kyvykäs pitämään salaisuutensa turvassa? Jälkimmäinen kysymys nousee siitä tosiseikasta, että joku on vuotanut Hesarille salaiseksi leimattuja dokumentteja, eikä luovuttaja Kaius Niemen lausuntojen perusteella ole Venäjän sotilastiedustelupalvelu.

Itseäni kiinnostaa lähinnä kysymys yksi, joten jätän Niinistöt murehtimaan Viestikoelaitoksen sisäisen turvallisuuden ongelmia. En ole innostunut ajatuksesta, että poliittisen poliisin eli Supon urkintavaltuuksia merkittävästi lisätään. Supo on kuitenkin suhteellisen hyvin demokraattisen valvonnan piirissä, vaikka tietysti sielläkin on paljon toimintaa ja dokumentteja, jotka pidetään visusti salassa. Viestikoekeskus on aivan eri luokan tapaus. Vaikka Wikipedia ja Hesari kertovat, että kyseessä on 200-300 hengen yksikkö, joka vakoilee lähinnä Venäjää ja vaihtaa tietoja muiden vastaavien laitosten kanssa, laitoksen valvonta on kokonaan sen ylläpitäjän eli pääesikunnan näpeissä. Pääesikunta taas ei ole minkään demokraattisen valvonnan piirissä, vaikka teoriassa presidentti Sauli Niinistö on koko puljun eli Suomen puolustusvoimain ylipäällikkö. Olisi mielenkiintoista nähdä pääesikunnan herrojen ilmeet, jos presidentti ilmoittaisi haluavansa vierailla Tikkakosken laitoksella.

Wikipedia nimeää kuusi viimeisintä Viestikoelaitoksen tai -keskuksen johtajaa: Yrjö Viitasaari, Keijo Kepsu, Hannu Hansen-Haug, Jari Kähärä, Juha Wihersaari ja Martti J. Kari. Nykyistä pomoa ei tiedetä, se lienee jo strateginen salaisuus. Kaikki mainitut taitavat olla suomalaisia everstejä tai kenraalimajureita. Heidän tuntemisensakaan ei silti vastaisi kysymyksistä tärkeimpään: millä perusteella meidän täytyisi luottaa tämän laitoksen toimintaan niin paljon, että (a) emme esitä kiusallisia kysymyksiä (kuten sitä, miksi armeija vakoilee vain Venäjää, vaikka Suomi on virallisesti liittoutumaton) ja (b) antaisimme laitokselle käytännössä vapaat kädet valvoa viestintäliikennettä, myös siviilien, meidän kaikkien.

* * *

Minusta Helsingin Sanomat perustelee aivan oikein sen, että juttu pyrkii edes hiukan hälventämään kestämättömän tiukkaa salailua, jolla Viestikoekeskuksen toiminta on ympäröity. Jos maan suurin lehti ei uskalla inahtaakaan asiasta lainmuutoksen valmistelun aikana, kuka sitten? Eduskunnan jäsenten on vaikea kuvitella lyövän nyrkkiä pöytään pääesikunnan kenraalien edessä, luultavasti kansanedustajat nyökyttelevät suu tiukkana viivana kaikelle, mitä kenraalit heille sanovat. Ja kuitenkin se, että sotilaat sanelevat siviileille, mitä oikeuksia heillä pitää olla, on diktatuurin, ei demokratian käytäntö.

Sotilaat eivät perinteisesti ole hallinneet hyvin siviileille suunnattua PR-toimintaa, koska sellaiseen ei ole yleensä tarvetta. Jos hallitsisivat, Tikkakosken yksiköstä ei kerrottaisi mitään toimintaa haittaavaa, mutta kaikki ei-salainen kerrottaisiin vapaaehtoisesti. Kukaan ei vaadi, että vakoilua täytyy harjoittaa niin, että kansanedustaja XPY voi milloin tahansa tulla selän taakse seuraamaan viestienpurkua. Vaihtoehtoina eivät ole täydellinen salailu (nykytilanne) tai täydellinen avoimuus (raivoonsa tikahtuvien patrioottien tulkinta siitä, mihin tilaan Hesarin juttu Tikkakosken salaisuudet on raastanut).

Todellinen vaihtoehto on riittävä määrä informaatiota, jonka perusteella eduskunta voi edes jotenkin harkiten päättää, tarvitseeko Viestikoekeskus sille vaaditut lisävaltuudet vai ei. Itse en usko, että vakoilua koskaan harjoitetaan tiukasti lakipykälien mukaan, sellainen olisi varmasti naurettavaa täydellisen salailun suojelemassa organisaatiossa (miten syyttää lakipykälien rikkomisesta, kun ei toiminnasta voi ja saa mitään tietää?). Mutta kun kansanedustajat päättävät vakoiluelinten valtuuksien lisäämisestä, ei se demokraattisessa yhteiskunnassa voi perustua vaatimukseen täydellisestä luottamuksesta täysin salaista toimintayksikköä kohtaan. Niin toimitaan vain diktatuureissa.

* * *

En odota useimpien kanssasuomalaisten jakavan omaa kriittistä perusasennettani. Ymmärrän hyvin, miksi ihminen haluaa luottaa edes johonkin. Ymmärrän kuitenkin myös, ettei ihmisten luja luottamus Suomen puolustusvoimiin perustu tietoon tai näyttöihin, vaan toivoon. Toivotaan nyt sitten yhdessä, että kaikki menee hyvin eikä Tikkakoskella tapahdu mitään sellaista, mitä eduskuntakaan ei haluaisi tapahtuvan. Tarkistamaanhan asiaa ei pääse, estämisestä puhumattakaan.