Kenen kultaa te oikein kaivatte?

Yksityinen maanomistus on yleensä Pyhä ja Koskematon Asia. Mutta sitäkin pyhempi on oikeus tehdä kaivosvaltaus, tuosta noin vain, kenen tahansa maalle. Oikeus etsiä ja louhia mineraaleja on meillä suunnilleen samaa kuin Yhdysvalloissa oikeus kantaa henkilökohtaista asetta. Molemmat oikeudet ovat myös yhtä kyseenalaisia.

Muista mineraaleista harvemmin kukaan piittaa, mutta kulta on eri juttu. Se herättää monissa ihmisissä kiihkoa, joka ylittää kohtuuden rajat ja useimmiten myös ymmärryksen. On herättänyt aina ja herättää edelleen. Tämän kiihkon ja kohtuuttomuuden suomalainen symboli on kaivinkoneen kansallispuistoon raahannut kaivuualan yrittäjä.

Vaskoolilla sitä jättihippuaan jahtaavaan huuhtojaan suomalainen suhtautuu perinteisesti romanttisella ymmärryksellä. Kaivinkoneella kansallispuistoa raiskaavaa kulta-alan yrittäjää sen sijaan ymmärtää korkeintaan toinen samanlainen, hänkin toki vain, jos löytää itse enemmän. Jopa lainsäätäjä taipui taannoin lopettamaan laillistetun ympäristötuhon vuoteen 2020 mennessä.

* * *

Kultaa Lemmenjoen hiekasta siilaavat eivät tunnetusti riko lakia, mutta mistä ihmeestä he ovat saaneet oikeuden ryövätä itselleen maaperässä uinuvat uusiutumattomat kansallisaarteet? En puhu nyt umpisurkeasta kaivoslaistamme vaan yleisestä oikeustajusta ja kohtuudesta. Nämä kaivinkoneyrittäjäthän ovat olleet raivoissaan siitä, että heidän elinkeinoaan vaikeutetaan. Mutta mistä he katsovat saaneensa moraalisen oikeuden tuhota yhteistä suojeltua ympäristöämme henkilökohtaisen hyödyn tavoittelullaan?

Minusta asia on harvinaisen selvä. Kultaa muualta kuin omistamaltaan maalta kaivava ottaa itselleen oikeuksia, joita ei pitäisi olla olemassakaan. Mahdollisuus tehdä kaivosvaltaus on täysin moraaliton asia, vaikka sitä voidaan perustella kustannus- ja teollisuuspoliittisilla järkisyillä. Mutta miksi maansisäisten aarteiden himo on poliittisesti arvioitu tärkeämmäksi kuin yksityinen maanomistusoikeus, sitä on todella vaikea käsittää. Mahtanevatko nykyiset päättäjätkään asiaa ymmärtää. Tuskin, jos voi jotain päätellä siitä löperyydestä, jolla kaivosteollisuuteen suhtaudutaan.

Olenko tässä maassa ainoa, jonka mielestä oikeus kaivaa kultaa kansallispuistossa on rikos niin ympäristöä kuin yhteiskuntaakin kohtaan? Olenko ainoa, joka pidän kullankaivajia itsekkäinä oman edun tavoittelijoina, verhottiin heidän työnsä miten romanttisen raadannan asuun tahansa? Olenko ainoa, jonka mielestä kullan kaivaminen kansallispuistossa on yksiselitteisesti väärin?

* * *

Minusta yksityinen maanomistusoikeus on sinänsä älytön asia (vielä enemmän sitä on veden tai ilman "omistaminen"), mutta historiallisista syistä siihen on hankala kajota. Olisi kuitenkin järkevää päättää, että omistusoikeus on luonteelta käyttöoikeutta, joka ei ulotu sattumoisin omalle palstalle osuneeseen malmiin, joka tulisi uusiutumattomana luonnonvarana säätää kansallisomaisuudeksi, jonka ryövääminen, tärveleminen tai hukkaaminen on rikos.

Suomen kaltaisessa maassa kaikki kaivostoiminta tulisi ottaa valtiovallan valvontaan ja kaupallinen hyödyntäminen hyväksyä vain sellaisissa tapauksissa, joissa kaupallinen toimija sitoutuu täysimääräisesti vastaamaan aiheuttamistaan vahingoista ympäristölle ja maksamaan kaivamastaan malmista käyvän hinnan Suomen valtiolle eli meille kaikille.

Jos kukaan ei uskalla tällaista "riskiä" ottaa, malmi on syytä jättää odottamaan aikaa parempaa tai sitten ihan muuten vaan antaa olla siellä missä se on. Ei ole mitään pakkoa kaivaa esiin kaikkea mitä maan sisällä on, jos sitä ei välttämättä tarvita johonkin järkevään tai jos haitat olisivat hyötyjä suuremmat. Pahinta mitä voidaan tehdä, on sallia jonkun kuorivan hiout itselleen ja jättävän vahingot kansalaisten vastuulle. Näinhän käytännössä nykyään usein tapahtuu. Ei se kulta niitten kaivajien kultaa ole, vaan meidän yhteistä.