Vaarasen puheenvuoro tuli julki hetkellä, jolloin myös naisiin kohdistuva häirintä ja seksuaalinen ahdistelu on lievästi ilmaisten iso kansainvälinen puheenaihe sekä tuoreitten (Köln) että vanhempien (Rotherham) tapausten takia. Näennäisestä ristiriitaisuudestaan huolimatta nämä asiat liittyvät toisiinsa. Avainsana on sukupuolittunut suhtautuminen toiseen ihmiseen. Kun lähimmäinen ei ole ensisijaisesti ihminen, yksilö, vaan sukupuolen edustaja, syyllisyydenkantaja ja vastuussa kaikesta.
Sukupuolittunut suhtautuminen pohjautuu tietenkin vahvasti biologiseen eläimeemme. Hormonit ja vietit vievät helposti niitäkin, jotka eivät vientiä tahtoisi. Erilaisista kulttuurisista tavoista kasvaa meille jokaiselle monimutkainen vyyhti, jossa sukupuolella on hyvin keskeinen merkitys. Valitettavan usein tuo monimutkaisuus ei ole voimavara vaan huonon käytöksen, epätasa-arvon ja rikosten lähde.
* * *
B. Virtanen on Ilkka Heilän luoma sarjakuva, jonka satirisoimaan johtamiskulttuurien maailmaan hyvin monen ihmisen on helppo samastua. Päähenkilö B. Virtanen on nujerrettu ja niin kotona kuin työpaikallakin väheksytty puurtaja, jonka elämän valopilkut ovat todella harvassa. Kotioloissa B. Virtanen on klassinen tanttamaisen vaimon tossun (tai nyrkin) alla elävä nössö, jonka kohtalo ilmeisesti kuitenkin vuodesta toiseen huvittaa lukijoita tai antaa samastumisen aiheita.
Ilkka Heilän piirtämä kuva suomalaisesta parisuhteesta on hyvin lähellä sitä, mistä Heli Vaaranen kirjoittaa. Sarjakuvassa tilannetta on helpotettu piirtämällä miestään väheksyvä vaimo fyysisesti ylivoimaiseksi ja otteissaan suoraviivaisen häikäilemättömäksi. Toisaalta suhde on pysyvästi epätasa-arvoinen, Heilä ei anna kummallekaan hahmolle muuttumisen mahdollisuutta. Sarjan voisikin lopettaa, jos B. Virtaseen ruvettaisiin työpaikalla ja kotona suhtautumaan inhimillisesti ja ystävällisesti.
Miksi tällainen tilanne on ehtymätön lähde humoristisille piirroksille ja jutuille? Onko ihmisen systemaattinen väheksyminen aidosti huvittavaa, vai kumpuaako huumori siitä, että yleensä fyysisesti ylivoimainen ja perinteistä hegemoniaansa herkästi puolustava mies on vuorostaan alistettu? Lienee selvää, ettei B. Virtasta olisi sarjakuvana olemassakaan, jos etunimen takaa löytyisi Bertta tai Beatrix.
* * *
Itseäni ahdistaa sarjakuvassa B. Virtanen enemmän kuin huumorin lähteen valinta sinänsä se toivottomuus, joka sarjaa luonnehtii. Mikään ei muutu paremmaksi, tapahtui mitä hyvänsä. On kuin piirtäjä olisi todennut, että ihminen ei muutu. Nainen alistaa siinä missä mieskin, kun tilaisuus tulee (B. Virtasessa useimmat sortajat ovat toki työpaikan miehiä) ja mies voi jäädä pysyvästi nyrkin ja hellan väliin.
On vaikea kuvitella, että missään maailmalla ilmestyisi sarjakuvaa, jossa kuvattaisiin humoristisesti naisten ahdistelun ja seksuaalisen riiston täyttämää maailmaa. Jossa päivästä toiseen vitsailtaisiin sillä, miten julmasti ja useimmiten rankaisematta miehet loukkaavat naisten ja lasten koskemattomuutta. Tuoreen B.Virtas-stripin viimeisessä ruudussa vaimo roikottaa miestään kurkusta kuristamalla ja määrää miehen ajamaan partansa, ei johtajan vaan vaimon käskystä. Tälle on tarkoitus nauraa.
Yhdessä kulttuurissa on luonnollista, että nainen on toisen luokan kansalainen, miehelle luotu huvitus ja käskytettävä palvelija. Toisessa taas se, että naisen toteuttama miehen kaltoinkohtelu on lähinnä vitsin kaltainen asia, ei vakavasti otettava ongelma, koska naisen euro on 80 senttiä ja useimmat raiskaajat ovat kuitenkin miehiä. Molemmat ovat minusta kauhistuttavia asenteita ja ajattelutapoja. Sukupuolittuneet asenteet ovat lujassa, mutta siitä ei pidä seurata, että niihin alistutaan.
Kuvan © Ilkka Heilä, käytetty tekijänoikeuslain sitaattipykälän nojalla
Runkkasin sun ihanasta sarjiskuvasta...! :-}
VastaaPoista