Paahtoleipäjeesukset

Uskonnollisten uskomusten maailma on toisaalta rajaton inhimillisen mielikuvituksen leikkikenttä, toisaalta häkellyttävän epälooginen ja omaehtoisesti putkinäköiseksi rajoitettu ajattelun este. Jo pelkästään erilaisten uskonnollisten yhteisöjen määrä ja kirjo uhmaa suoraan useimpien uskontojen omaa näkemystä, että vain yksi on oikeassa, muut ovat harhaoppisia.

Itseäni ei niinkään kiinnosta uskomisen psykopatologia (näinkin ruma sana johtuu siitä, etten kykene eläytymään aitoon tarpeeseen uskoa johonkin mielikuvitusolentoon tai sellaisen järjestämään maailmankaikkeuteen, kun meillä on olemassa tieteen tarjoama kertomus), vaan enemmänkin uskonnollisten uskomusten aika yleiseen taipumukseen viis veisata arkijärjen logiikasta.

Joku voi sanoa, että uskonnollinen uskomus on väistämättä epälooginen, koska se ei ankkuroidu mistään kohdastaan todellisuuteen. Ehkä näinkin. Silti minua kiinnostaa uskonnollisten ajattelutapojen ponteva logiikanvastaisuus ja into tyytyä vastauksiin tyyliin "jaa jaa, ei sitä ihminen voi tietää, jumalan tiet ovat tutkimattomat".

* * *

Miksi meillä on vain yksi Jeesus? Miksi ei saman tien kymmenen Jeesusta, koska tuolle yhdellekin riitti aika paljon hommaa ja riesaa väitetyt 2000 vuotta sitten? Miksi kaikkivaltias Jumala ei tuottanut omaa Jeesusta jokaiselle vuosisadalle, jokaiselle mantereelle? Luulisi, että se olisi ollut hieman tehokkaampaa kuin yhdellä ainoalla operoiminen.

Ylipäätään se looginen ristiriita, joka vallitsee ihmisen tunteman kaoottisen maailman ja jumalten kovin ylittämättömäksi yleensä kuvaillun osaamisen välillä, jaksaa ihmetyttää minua. Tai siis se, miksi tuo ristiriita ei hämmennä jokaista ajattelukykyistä uskonnollista ihmistä siihen määrään, etteivät pappien tyhjää täynnä olevat "vastaukset" kerta kaikkiaan riitä?

Mikä ihme saa ihmisen heittämään vähäisenkin logiikan narikkaan, kun ruvetaan puhumaan uskonnollisista uskomuksista? Tuskin ne uskovaiset, jotka kumartelevat verta vuotavan kuvan äärellä ostaisivat autoa, jonka halpa hinta selitettäisiin moottorilla, joka toimii ihmeen avulla. Mikseivät uskovaiset odota ja toivo käytännöllisiä, ihmiselämälle hyödyllisiä ihmeitä?  Kuten maailmanrauhaa tai nälän ja sorron poistumista jumalallisen väliintulon avulla? Vai ovatko he vain jo todenneet, etteivät jumalat piittaa moisista maallisista?

* * *

Olen vähän kahden vaiheilla, onko reilua pilkata ns. paahtoleipäjeesuksiin uskovia ihmisiä. Siis näitä, jotka ovat näkevinään "Jeesuksen" tai joskus "Elviksen" mitä kummallisimmissa satunnaiskuvioissa paahtoleivän pinnalla, kadun asfaltissa tai edellä ajavan kuorma-auton ovien rasvaläiskissä. Tällaisesta "näen-mitä-toivon-näkeväni" -käyttäytymisestähän ei ole välttämättä mitään haittaa muille ihmisille.

Kuten lukija arvaa, en kuitenkaan voi vastustaa kiusausta, koska paahtoleipäjeesukset edustavat niin täydellisesti uskonnollista epäloogisuutta. Ensimmäinen moka on oletus, että joku tietäisi, miltä Jeesus näytti (tai vastaavasti, miltä näytti Muhammed, josta ei kuvia saa esittää). Kristillisten kauppiaitten luoma kuva partaisesta ja kauniskutrisesta arjalaismiehestä on puhdasta mielikuvitusta, silti moni "näkee" juuri tuon kauppiaskuvan milloin missäkin.

Toinen moka on olettaa, että Jeesuksella olisi jokin tarve ilmaantua paahtoleivän pintaan tai että tällaisella ilmaantumisella olisi mukanaan jokin tietty viesti. Kolmas moka on tietysti jättää kysymättä, miksi Jeesus ei yksinkertaisesti ilmaannu jollekin näkyvällä torille ja siinä todista alkuperäänsä ja kykyjään, miksi homma pitää jättää paahtoleivälle? No, tämän kysymyksen jättävät kyllä systemaattisesti kysymättä jokseenkin kaikki maailman uskovat ihmiset.

* * *

Todennäköisesti vastaus kaikkiin edellä esittämiini kysymyksiini on se, että monia ihmisiä ei lainkaan kiinnosta tietää, miten asiat ovat vaan totuuden voittaa aina kiva tarina. Ilmeisesti paahtoleivän pintaan ilmaantuminen on parempi tarina kuin sodan ja väkivallan lopettaminen ikiajoiksi. Se olisi ehkä liian tavallista tai arvattavaa. Mutta herranjestas kun Jeesus ilmestyy vaikka toissakesäisen hillopurkin peittäneen homeen pintaan niin onhan se totta tosiaan ihmeiden ihme! Mitä muutakaan se voisi olla!