"Jumalan siunausta"?

Eihän tämä edes ensimmäinen kerta ollut, mutta syystä tai toisesta olen poikkeuksellisen ärtynyt siitä, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö taas sokeroi muuten asiallisen ja suhteellisen intohimottoman uudenvuodenpuheensa jenkkityylisellä "God Bless You" -fraasilla. Sillä, että hän sentään käytti suomenkielistä ilmaisua, ei tässä tapauksessa ole juurikaan lieventävää vaikutusta.

Miksi ihmeessä kaikille suomalaisille ainakin näennäisesti puhunut presidentti tyrkyttää myös uskonnottomille kansalaisille nimellä "Jumala" tunnetun mielikuvitusystävän "siunausta", mitä ikinä se sitten tarkoittaakin? Eikö olisi paljon tarpeellisempaa käskeä hallitusta lopettamaan heikkojen kurittaminen ja käymään rikkaiden kimppuun? Siunauksillako se sivistysyhteiskunta pelastetaan?

Tapauskolliset ihmiset tietysti närkästyvät närkästymisestäni. Heidän mielestään Niinistö vain käyttäytyy hyvin ja ketä nyt tällainen hyväntahtoinen ele voi loukata muuta kuin tiukkapipoista ateistikiihkoilijaa? Mutta jos Niinistö olisikin sanonut "Allahin siunausta" tai "Joulupukin siunausta" tai "Spagettihirviön siunausta", nämä samat ihmiset olisivat todennäköisesti saaneet sätkyn. Vai ettekö?

* * *

Kyynikko tietysti toteaa, että Niinistö siinä vain maksimoi tulevien presidentinvaalien äänisaalistaan olemalla "perinteinen" ja ottamalla huomioon kansalaisten enemmistön näkemyksen. Tai että kyseessä on tyhjä fraasi, joka ei merkitse henkilökohtaista kannanottoa tai kannanottoa ollenkaan. Suomalaista small talkia, ei sen kummempaa.

Useimmat presidenttimme eivät tätä jenkkityyliä ole käyttäneet. Ei edes Mauno Koivisto, joka kyllä muuten suhtautui ateisteihin toisen luokan kansalaisina heitä julkisesti halveksien. Tavan aloitti Martti Ahtisaari - yllättyikö joku? - vuonna 1995, myöhempi tutkimus selvittänee, kuinka harkitusta teosta oli kyse. Itse arvelen, että hyvinkin harkitusta. Tarja Halonen jatkoi perinteisellä neutraalilla linjalla, jonka sitten "työväenpresidentti" Niinistö taas kampesi Ahtisaaren tyyliseksi.

Totta kai Sauli Niinistö tietää, että Suomen tasavallan presidentit ovat jättäneet tällaiset siunaukset perinteisesti pois, joten hänenkin ratkaisunsa on ollut harkittu. Suosiolukujen perusteella ratkaisu ei ole ollut mitenkään huono. Mutta onko siinä siltikään mitään tolkkua, on kokonaan eri asia.

* * *

Ajatus siitä, että toivotaan jonkun mielikuvitusystävän siunausta kokonaiselle kansakunnalle, on tosiasioiden valossa tolkuton. Eihän sitä siunausta nyt mitenkään voi tasaisesti kaikille tulla, sehän olisi jotain kommunismia tai jotain vielä pahempaa. Jos se "Jumala" siunaisi meitä kaikkia kuten Björn Wahlroosia, niin eihän siitä mitään tulisi. Yhteiskuntahan pyörii vain, kun toisilla on enemmän kuin useimmilla ja ahneus saa kaikki touhuamaan.

Yhdelle kansakunnalle osoitettuna tällainen siunaustoivotus on myös aika moraaliton. Eikö sitä voisi saman tien esittää kaikille ihmisille - ja eläimille myös? Miksi juuri suomalaisten pitäisi sitä saada, olemmeko me muka joku valittu kansa? Vai onko tässäkin taustalla ajatus rikkaan pöydältä köyhälle vierähtävästä murusesta eli oikein rutkasti siunaantunut Suomi voi sitten jakaa hyväänsä eteenpäin esimerkiksi muutamalla valikoidulle irakilaiselle ja syyrialaiselle turvapaikanhakijalle?

Vähän tässä myös mietityttää toiveiden ja todellisuuden välinen kuilu. Ympäri maailmaa taatusti vaikutusvaltaiset miehet toivottelevat tuon tuostakin jumalansa siunausta, mutta mitä siitä on ollut seurauksena muuta kuin rikkaiden rikastumista entisestään ja köyhimpien rimpuilua kohti ennenaikaista kuolemaa? Vai olisiko sitten tosiaan niin, että sitä se "jumalansiunaus" juuri tarkoittaakin, että jatkukoon maailmassa eriarvoisuus kuten tähänkin asti? Siunausten saldo näyttää pienen ja heikon ihmisen näkökulmasta joka tapauksessa aika miinusmerkkiseltä.

* * *

Jos Sauli Niinistö olisi oikeasti rohkea, eikä pyrkisi enää toiselle kaudelle, hän ehkä jättäisi siunailut sikseen ja sanoisi suoraan, että tasan eivät käy onnen lahjat, mutta yrittäkääs nyt taas vuosi sinnitellä!