Asia on tietenkin vakava, vaikka Hesarin suhtautuminen aiheeseen on ollut ainakin toistaiseksi pelkkää sosiaalipornoa. Yksityiskohta, johon ensimmäiseksi pitäisi kiinnittää huomiota, on adjektiivi "pakonomainen", joka on toimittajan, ei Jyvälän käyttämä termi. Se on kuitenkin aika olennainen, ellei ihan oikeasti halua ryhtyä arvokonservatiiviseksi pornonvastustajaksi (ainakaan Jyvälä ei haastattelun mukaan halua). Tätä jälkimmäistä ryhmäähän leimaa huoli siitä, että joku muu on kiinnostunut pornosta, ei oma suhtautuminen (ainakaan julkisesti). Jyvälä on tullut pornokaapista omin avuin, eikä ratsasta arvokonservatiivisella moralismilla. Mielestäni hän puhuukin vakavasta asiasta. Jos mikä tahansa - myös seksi - muuttuu pakonomaiseksi, asialle on syytä tehdä jotain.
En osaa edes arvailla, onko tällaisesta julkisesta kampanjasta muuta seurausta kuin että Jyvälällä on hyvä motivaatio pitää nettipornon käyttö minimissään. Kaiken tämän julkisuuden jälkeen olisi tietenkin noloa, jos ei edes aiempi lakkoputki eli 70 vrk ylittyisi. Tsemppiä ja jaksamista toivottaa varmasti nimimerkkitukijoukon lisäksi Hesarin toimitus, sillä arvatenkin sadan päivän kohdalla Jyvälä on taas julkisuudessa joko "sankarina" tai pakkomielteen murjomana luuserina. Voiko pakkomiellettä hoitaa julkisuudella? Nimimerkillä tukevia se ei ainakaan auta. Mutta ehkä yksi ja toinen on vilkaissut elämäänsä vähän etäämpää ja on todennut, että ei maar, kyl täs varmaan jotain muutakin elämässä pitäis tehdä. Se on varmasti ihan hyvä seuraus, jos ei halua psykiatrin pahnoille.
* * *
Mielenkiintoisesti Hesarin jutuissa vaihtelevat termit "porno" ja "aikuisviihde", tuo nerokas keksintö, jonka avulla vanhasta ja nuhjuiseksi leimatusta kääriytyi esiin paitsi yhteiskuntakelpoinen, myös sukupuolisesti neutraali myyntituote. Vaikka kaikki tietävät, että aikuisviihde on sama asia kuin porno, jotenkin se ei kuulosta samalta. Ja koska elämme maailmassa, missä tärkeintä on se, miltä asiat tuntuvat ja kuulostavat, aikuisviihde on jäänyt pysyvään käyttöön. Vaikuttaa myös siltä, ettei Hesarin toimituskaan halua olla ankara aikuisviihdettä kohtaan. Sehän on merkittävä laillisen liiketoiminnan ala, jolla siten täytyy olla sama suoja kuin kaikella muullakin yrittäjyydellä.
Toni Jyvälän haastatteluista kyllä pilkottaa ongelman ydin eli seksin loputon tarjonta maailmassa, jossa sana on vapaa ja kaupankäynti on hyve. Kun taipumus pakkomielteisyyteen kohtaa seksisomen, millä niitä enää saa erilleen toisistaan? En tiedä, ilmenisikö Jyvälän & Co pakkomielle seksiin jollain muulla tavalla, jos nettiä ei olisi. Kai he olisivat ns. "tupakkakauppojen" vakituisia, mutta harvakseltaan mitään ostavia asiakkaita. En muista, että siitä maailmasta olisi koskaan erityisiä Elämä & Hyvinvointi -juttuja kirjoitettu, paitsi silloin harvoin, kun poliisi taas kiintiöratsasi alan liikkeet ja kiikutti roisimman tavaran suomalaiselle siveyspoliisille arvioitavaksi ja arkistoitavaksi.
On suorastaan banaalia toistaa, kuinka seksi (tai porno tai aikuisviihde) on ollut myös verkkoviestinnässä keskeisenä kriittisen massan luojana ja hakuteknologioiden innovaattorina. Se kannattaa kuitenkin pitää mielessä, jos ruvetaan pohtimaan, pitäisikö netin pornotarjonnalle jotain tehdä (Hesarin tähänastisten juttujen perusteella on vielä vaikea tietää, seuraako jossain vaiheessa moralistinen aktio vai ei). Jos tyydytään toteamaan, että pakkomielteiset nettipornon kuluttajat kuuluvat mielenterveysosastolle, eivät siveyspoliisin toimialaan, riittää muutama avautumisjuttu aina silloin tällöin. Jos kuitenkin ajatellaan vakavasti, että seksin tyrkyttäminen viestimissä on jollain tavalla mennyt kohtuuttomuuksiin, kukaan ei tiedä, mitä sellaisesta voisi seurata.
* * *
Anonyymille etäseksille on maailmalla valtava kysyntä. Sadat miljoonat ihmiset eivät saa seksuaalista mielihyvää ja tyydytystä ns. normaaleista ihmissuhteista syistä, joita on liian monia tässä pohdittavaksi. Markkinataloudessa tällainen kysyntä tuottaa vääjäämättä tarjontaa (jos elää jossain muussa taloudessa, voi seksin puute olla kokonaisvaltainen ja pysyvä kohtalo). Verkkomaailma on kuitenkin siitä erityinen paikka, että maksullisten palveluiden rinnalla elää ja voi hyvin myös valtaisa maksuttomien palveluiden tarjonta. Seksi ei ole tässä suhteessa poikkeus, vaan pikemminkin jälleen tiennäyttäjä. Kenenkään ei tarvitse maksaa etäseksistä, jos ei välttämättä halua. On lähinnä kiinni viitseliäisyydestä ja osaamisesta, verkko tarjoaa mitä vain ihmisen mielikuvitus osaa kuvitella.
Pornografia - ihmisen seksuaaliseen kiihottamiseen tarkoitettu sisältö - on ikivanha ilmiö, ei millään muotoa modernin kaupunkilaisnyhveröluuserin onnettomiin tarpeisiin kehitetty välttämätön paha. Jos jätetään keskustelun ulkopuolelle seksiin ja pornografiaan ahdistuneesti suhtautuvat ihmiset, on helppo väittää, etteivät seksi tai porno tietenkään voi olla sinänsä paha asia, koska ihminen on aina seksuaalinen olento, jolle seksuaalinen mielihyvä on yhtä tärkeää kuin nälän ja janon tyydyttäminen. Iso kysymys - jonka käsittääkseni myös Toni Jyvälä haluaa esittää - on se, voiko seksiä olla liikaa niin että mielihyvästä ja sen tavoittelusta tulee jotain ihan muuta.
Uskoakseni kysymykseen on pakko vastata myönteisesti. Seksistä voi tulla pakkomielle, painolasti ja harhaanjohtaja. Ei siksi, että seksissä olisi itsessään mitään vikaa, vaan ihan siksi, että sitäkin voi olla liikaa, kuten suolaa, sokeria ja tyydyttyneitä rasvahappoja. Kukaan ei varmaan koskaan kykene määrittelemään, mikä määrä seksiä on "riittävä" (halukkaita tähän kyllä on vaikka kuinka paljon ja yleensä heidän mielestään aika vähän riittää). Se on itse kullekin lankeava vastuu, jonka joudumme kantamaan siinä missä vastuun suolan, sokerin ja rasvojen ahmimisesta. Seksi on aivan liian hieno asia hylättäväksi, mutta senkin kanssa täytyy yrittää pysyä itselle ja muille terveellisissä määrissä ja muodoissa. Yksinkertaista, mutta totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja vain Google-tilin käyttäjiltä. Blogin kirjoittaja kannattaa avoimuutta keskusteluissa.