Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

tiistai 4. lokakuuta 2016

Seksi ja velvollisuus

Niin vieraantunut länsieurooppalainen ihminen on biologisesta perustastaan, että joutuu pohtimaan, onko seksi velvollisuus ja jos on, ketä kohtaan. Mutta ehkä se on aikamme kuva, todellinen ja vastaamaan pakottava. Ehkä seksistä on tullut aito ongelma myös uskonnollisesti ahdasmielisten joukkojen ulkopuolella. Kenties siksi, että kaupallisesti viritettyä seksuaalista virikettä on jo enemmän kuin keskimääräinen ihminen pystyy ottamaan vastaan ja prosessoimaan.

Ihmisen seksuaalisuuden yhdistäminen velvollisuuksiin ei sinänsä ole uusi ilmiö. Vanhastaan on puhuttu "aviollisista velvollisuuksista", joilla on yleensä tarkoitettu, että naisen täytyy myöntyä miehen seksuaalisiin toiveisiin, vaikka ei niin haluaisikaan. Periaatteessa sama tietysti koskee myös miestä. Puheet haluttomista miehistä ovat vain olleet harvinaisempia. Tämä velvollisuus kumpuaa arvatenkin siitä sosioekonomisesta merkityksestä, joka avioliitolla on ollut. Lainsäätäjä ja kirkollinen auktoriteetti ovat olleet yhtä mieltä siitä, että kun nainen saa miehen elättäjäkseen ja turvakseen, siitä hyvästä on seksuaalisesta pihistelystä luovuttava, jos muuten olisi siihen taipuvainen.

Moderni ajatus seksistä ensisijaisesti mielihyvän lähteenä herättää kysymyksiä, joita ei vanhassa maailmassa olisi edes osattu keksiä. Velvollisuus tarjota toiselle ihmiselle seksuaalista mielihyvää samalla kun sitä saa itsekin voidaan nähdä markkinatalouden kaikkialle ulottuvana pakkona tai sitten jalona toisen ihmisen hyvästä välittämisenä. Ehkä se on molempia. Tässä suhteessa nykyaikaiset nuoret naiset ovat todennäköisesti vaativampia kuin isoäitinsä. Tasa-arvoa voi nykyään vaatia myös seksin kaltaisella intiimillä elämänalueella.

* * *

Onko seksissä jotain sellaista, joka sijoittaa sen muiden mielihyvää tuottavien toimien joukossa ihan erityiseen asemaan? Kun kokkaamme itsellemme ja seksuaaliselle kumppanillemme, koemmeko sen velvollisuutena juuri häntä kohtaan vai ihan yleisenä hyvän jakamisena? Se on ainakin selvää, että ruokaa on helpompi jakaa kenelle tahansa kuin seksiä. Pelkkä ajatuskin siitä, että ihmisen seksuaalinen kyvykkyys rinnastettaisiin vaikkapa kokintaitoihin, varmaan hämmentää useimpia, ehkä suorastaan raivostuttaa.

Mutta miksi olemme seksistä mustasukkaisia, vaikka tuskin hermostumme, kun puolisomme loihtii erinomaisen aterian vieraalle, mutta potentiaaliselle parittelukumppanille? Tiedämme kyllä järjellä, etteivät sukupuolielimet kulu tai "likaannu", vaikka niitä käytettäisiin myös vakiintuneen parisuhteen ulkopuolella. Tiedämme senkin, että varsin suuri osa miehistä ja naisista ei voi vastustaa kiusausta, vaan harrastaa myös parisuhteen ulkoista seksiä, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus ilman merkittävää kiinni jäämisen riskiä. Samalla lailla toimivat useimmat eläinlajit, vaikka eivät aivan kaikki.

Kokeeko ns. länsimainen ihminen, että hänellä on velvollisuus harrastaa seksiä vain vakituisen kumppaninsa kanssa, vaikka kirkko tai valtio ei sitä häneltä (enää) suoranaisesti edellytä? Sisältyykö tähän velvollisuudentunteeseen ulkoisista suhteista pidättäytymisen eli seksuaalisen uskollisuuden lisäksi myös tunne siitä, että vakituisen kumppanin seksuaalisia tarpeita on palveltava, vaikka itseä ei kiinnostaisi?

* * *

Seksistä puhuminen on sen verran vaikeaa, että monikaan nuori ihminen tuskin pohtii tällaisia asioita ääneen saati sitoutuu tietoisesti mihinkään toisen nuoren ihmisen kanssa seurustellessaan. Varsinkin nuorten seksi tuntuukin olevan täynnä kaikenlaisia oletuksia, joita kukaan ei kuitenkaan vaivaudu testaamaan tai tarkistamaan. Ehkä seksiin liittyvät oletukset ovat ihan älyttömiä, epärealistisia ja kohtuuttomia? Eikö sellaisesta pitäisi varoittaa jokaista, jonka seksuaaliset halut ovat heränneet ja ehkä myös niitä, joilla niin ei vielä ole käynyt?

Nuoret eivät halua puhua seksistä varsinkaan niiden kanssa, joilla voisi olla aiheeseen liittyvää kokemusta ja ehkä jokunen opettavainen, varoittava tai kannustava ajatus. Ilmeisesti on mukavampaa puhua asiasta toisten yhtä kokemattomien ja tietämättömien kanssa. Ihan pihalla lienee viihtyisämpää yhdessä kuin yksin. Sellaisesta, joka mielellään näkisi asiassa tapahtuvan jotain kehitystä, tällainen on tietenkin turhauttavaa. Aikuinen ei kerta kaikkiaan tiedä, mitä seksiin liittyviä turhia oletuksia, kuvitelmia ja velvollisuuksia nuorten mielissä on.

Voi tietysti kysyä, miksi pitäisikään tietää. Jokainen tehkööt samat virheet uudelleen ja uudelleen, eikö vain? Kyllä luonto tikanpojan puuhun auttaa ja sillä lailla. Minusta se on typerää ja tarpeetonta. Monet seksuaalisuuteen liittyvät ahdistukset ja ongelmat johtuvat pelkästään ymmärryksen ja kokemuksen puutteesta. Kyllä yhteisesti hyvän seksin pitäisi olla kouluaine siinä missä käsityö, köksä ja voimistelukin. Kun ajoissa pohdittaisiin seksiin liittyviä voimakkaita tuntemuksia, ehkä niitten kanssa olisi sitten myöhemmin helpompi elää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti